?

Log in

No account? Create an account
juhannus
Melkein rajalla
...eli kuinka selvitä kun ne puhuvat sinulle sitkeästi ranskaa.
Etusivu 
Otteita Strasbourgiin päätyneen nuoren naisihmisen elämästä.
Ranskalaisen elämänmenon ihmettelyä, paljon lampaita, olutta ja sängyllä istumista.
Hieman vähemmän opiskelua, työntekoa ja muita velvollisuuksia.
Hyvin vähän muotia eikä ollenkaan neulontaa.
ma 24/12/2007, klo 13:12 - Avoimin mielin
southpark
Etsintäkuulutus:

- Et tunne olevasi ATK-alan ammattilainen, mutta tulet toimeen tietokoneesi kanssa? Ongelmasi selviävät googlettamalla tai viimeistään kaverille kilauttamalla.

- Tietokoneesi on ehkä wanhemmanmallinen, ja äXPee rouskuttaa välillä vallan hermojaraastavan hitaasti, soutaa ja huopaa?

- Haluat pitää koneesi vapaana viruksista ja muista pelottavista asioista, mutta et ole koulutettu manaaja?

- Mielestäsi on typerää maksaa aina ja jokaisesta ohjelmasta jota haluaisit käyttää?

Vaihda Ubuntuun.

Ubuntun voisi luokitella Linuxin uusimmaksi karvalakkiversioksi. Itse iäkkään läppärini kanssa siirryin Ubuntun käyttäjäksi viime keväänä, enkä ole katunut. Pyörii kevyemmin, enkä etenkään tue Microsoftia. JOS asennus ja käyttökuntoon virittäminen onnistuivat minultakin, onnistuvat ne monelta muultakin.

Tutustu ylläolevaan sivuun rauhassa.
Käy Ubuntu-Suomen keskustelualueella, ja totea että tyhmiin kysymyksiin saa vastauksen suomeksi.
Mieti ja harkitse.
Askel on pieni ihmiskunnalle, mutta suuri ihmiselle. Viimeinkin voit karistaa hartioiltasi osan Microsoftin ikeestä.

- - -

Jos nyt kuitenkin arkailet ja päätät pysyä winukan käyttäjänä, siirrä katsettasi hieman edespäin, ja tee pieni tutustumiskierros Open Source -ohjelmien ihmeelliseen maailmaan. Avoimen lähdekoodin ohjelmistot voisi luokitella perusperiaatteeltaan ei-kaupallisiksi. Ne saa käyttöönsä ilmaiseksi, niitä saa jakaa tädeille ja kummeille ilmaiseksi, ja jos halu riittää, niiden kehittämiseen saa osallistua "kuka tahansa". Eli vähän kuin Wikipedia: tietosanakirja, johon kuka tahansa mielestään kykeneväinen voi kirjoittaa artikkelin, ja jonka virheitä lukijat voivat korjata.

Tämän lisäksi useat tunnetuimmat avoimen lähdekoodin ohjelmistot eivät ollekaan kalpene vertailussa Microsoftin vastaaviin. Annanpa siis esimerkkiä tunnetummista:
Ihan ensimmäisenä, vaihda nettiselaimesi Tulikettuun tai Operaan. Itse käytän perussurffailussa Operaa ja olen riippuvainen hiirieleistä, mutta totuuden nimessä on sanottava, että muutamat sivut pyörivät sujuvammin Tuliketulla. Molempien ehdoton etu on se, että niillä saa piilotettua inhottavat mainokset: muunmuassa tuon blogini yläosassa olevan palkin. Niin, ja tiesittehän toki, että Microsoft on kopioinut uusimman Explorerinsa välisivuidean nimenomaan edellämainituilta...

Worksin korvaa OpenOffice. Kuvankäsittelyn hoitaa Gimp, jota minua taitavammat haukkuvat erittäinkin hyväksi ohjelmaksi. Yksinkertainen on kaunista, joten videot ja musiikin pyörittää jouhevasti VLC media player. Nettipuhelimeksi Skypen tilalle vaikkapa Ekiga. Ja koska mesestäkään ei voi luopua, mainokseton ja äärimmäisen helppokäyttöinen versio on aMSN.

Joulu on antamisen ja saamisen aikaa. Ostamisesta ei kukaan puhunut mitään...
to 20/12/2007, klo 21:19 - Hyvä Tuomas Suomeen tuopi
ptitefille
Huomenna Suomeen. Odotan jo innolla kuin pieni omena.
Blogi jää siis muutaman päivän matkustus-, joulu- ja syöpöttelytauolle, ja tuskin minulla edes on mitään kovin eksoottista kirjoitettavaa Suomesta.

Tämä postaus oli pakko pistää, sillä haluan sanoa lukijoille
Hyvää Joulua! Hemmingin ja Poron virallisen joulukuvan kera:





Edit. Älkää vaan missatko: Joulupäivänä klo 10:00 YLE Teemalla kokonaisuudessaan iki-iki-iki-ihana BBC:n Ylpeys ja Ennakkoluulo. Tiedätte mistä minut löytää...
ke 19/12/2007, klo 19:25 - Tuoksukasta markkinahumua
ptitefille
Noin 437 vuotta sitten Strasbourgissa lykkäisivät joulun alla muutaman myyntikojun eräälle katedraalin lähistöllä olevalle aukiolle. Myöhemmin ja perinteeksi vakiinnuttuaan markkinatapahtuma sai nimekseen Christkindelsmärik ja joskus 1900-luvulla laajentui Euroopan suurimmiksi joulumarkkinoiksi.

Kuukauden verran joulun alla kaupungin keskustaan ei kannata mennä jos on jouluvihaaja, äärimuslimi tai muuten vain ahdistukseen taipuvainen. Ei ainakaan lauantai-iltapäivisin. Joutuu lauman polkemaksi. Satojen saksalaisturistien jalkoihin. Joulupukin kellolla päähänlyödyksi tai vähintään joku kaataa kuumaaviiniä päälle.

Joulumarkkinat ovat toki näkemisen arvoiset. Iso kuusi, paljon kojuja, ja tunnelmaan on panostettu 1800-luvun hevosomnibussia myöten. Tuoksu saa nälkäisemmän pään sekaisin.

On siellä paljon turhaakin. Tavaraa jota kukaan ei oikeasti tarvitse ja ylihintaisia suklaita. Mutta lapset ovat ihastuksissaan. Ja vanhat akat. Ja ylipäätään suurin osa kävijöistä... ja tokihan siellä pitää itsekin käydä ihmettelemässä ja ottamassa kuvia epäkuntoisella kamera-apparaatilla. Esittelen teille siis kaksi vähiten epäonnistunutta otosta:


Maailman lasten joulukuusi, Unicefin kanssa yhteistyössä tehty. Noissa lyhdyissä on siis ympäri tellusta otettuja lasten kuvia. Korkeutta kasvilla on reilut parikymmentä metriä, johon L. mainiosti totesikin: "Kuvittele. On ollu melekonen erikoiskuljetus. Un sacré convoi exceptionnel..."


Vähiten heilahtanut kuva Katedraalin nurkilta. Mitähän ylemällä taholla markkinoista tuumattaisiin? Eikös se Jeesuskin ajanut kauppiaat pois temppelistä, vai mites se nyt menikään..?
ti 18/12/2007, klo 12:12 - Carla, lavalta lööppeihin
ptitefille
Kirjoitin aiemmin Céciliasta, joka pakkasi matka-arkkunsa ja päätti jättää Elyséen emännättömäksi. Totesin silloin, että jotkut ihmiset tunnetaan jo pelkällä etunimellä.

Tämä lienee pian myös Carlan tilanne.

Carla syntyi vuonna 1967 Italiassa, teollisuudella rikastuneen isän ja konserttipianistiäidin toiseksi tyttäreksi. Viisivuotiaana Carlan perhe pakenee Italian äärivasemmistoa Ranskan puolelle, ja on siellä sittemmin pysynyt. Parikymmenvuotiaana Carla aloittaa mallinuran joka suo hänelle ystävällismielisen top model -nimityksen ja varmaankin myös kohtuulliset tulot. Huomattavasti malliuraa kuuluisammaksi Carla pääsee kuitekin poikaystäviensä siivellä: mainittakoon listasta esim. Mick Jagger, Eric Clapton, Donald Trump tai vaikkapa Kevin Costner...

Syy, miksi tänään kirjoitan Carlasta, ei ole yksikään edellämainituista miehistä, vaikka laujajattareksi muuntautunut ex-malli onkin päässyt takaisin otsikoihin uusimman valloituksensa ansiosta. Tällä kertaa kyseessä on Ranskassa niinkin mitättömässä asemassa oleva mies kuin Nicolas Sarkozy. Iltapäivälehtien mukaan pari ei juuri peittele suhdettaan: taannoiselta Versaillesin vierailulta ei julkaistu Nicolas'n suureksi harmiksi yhtäkään valokuvaa.

Asia korjaantuu laittamalla pikku-Louis ja pikku-Aurélien takapenkille ja lähtemällä viettämään päivä EuroDisneylandissa. Tässä onkin sitten tarpeeksi jutunaihetta Ranskan Presse People:lle (lausutaan [pipöl]) koko loppuvuodeksi. Nähtäväksi jää, saako lemmenpari käännettyä kansan silmät pois muista yhtä tärkeistä aiheista, kuten asunnottomien surkeasta tilanteesta, ostovoiman rohmahduksesta tai valtion työntekijöiden eläkeongelmasta...
ma 17/12/2007, klo 21:31 - Koti on siellä missä...
southpark
Hengitän välillä.
Katselen elokuvaa ja mietin onkohan ihan fiksuin veto valita leffaksi lentokoneessa tapahtuva thrilleri neljä päivää ennen Suomen reissua...
Sekin tosiaan lähestyy huimaavaa vauhtia. Onko siellä lunta? Mitä minun pitää ottaa mukaan? Talvikengät vai sadetakki kuten viime vuodenvaihteessa?

Matkustusjouluahdistukseni ei kuitenkaan ollut tämän postauksen olennaisin osa. Vaan asunto.
Sallikaa minun esitellä noin sata kulunutta neliötä, eli kimppakämppämme: (klikkaamalla isommat versiot)


Huone. Pienempi kuin edellinen ja vallan IKEA. Mutta ei niin IKEA kuin naapurin saksalaisen huone. Jopa minua muuttaneet pojat totesivat, että "onpas ikea..."

Nojatuolit Emmaukselta, huimaavat kahdeksan euroa kappale.



Käytävän, eteisen ja olohuoneen virka tekevä tila. En osaa sanoa mikä eläin on raapinut oven tuohon kuntoon. Tuskin ainakaan se marsu joka keittiön seinälle kiinnitetyn huoltoilmoituksen mukaan oli kohdannut ikävän kuoleman jossain keittiön lattian alla....



Äärimmäisen likainen kokolattiamatto. En tiedä miten ranskalainen pitää olla laittaakseen eteiseen vaaleansinisen kokolattiamaton. Aina ei vaan voi käsittää.



Viimeiseksi extrakuva.
Meillä on vessassa lukuisten outojen seinälle ripustettujen lappujen ja imurin lisäksi myös televisio ja videot.

Miksi?

En tiedä. Joidenkin asioiden kohdalla tuntuu vain olevan parempi kohauttaa olkiaan ja uskoa vakaasti että asialla täytyy olla jokin tarkoitus...
to 13/12/2007, klo 11:02 - Yksinkertaisesti kaksinkertainen
ptitefille
Mikä on olennaisinta kun etsii vuokra-asuntoa, pientä koloa, itselleen Ranskassa?
Hinta? Sijainti? Naapurit?
Autopaikka? Bussipysäkin läheisyys?
Lämmityskulut? Putkiremontti? Internetyhteys?

Noh, toki noihinkin kiinnittää huomiota, mutta se kaikkein tärkein on reikä seinässä.
Ikkunat.

Kunhan asunnossa on tehty ikkunaremontti, vähään tyytyvä pieni suomalainen sietää monta pikkuharmia. Nykyään onneksi yhä useammassa kämpässä on tuplaikkunat... tai tupla ja double, Suomessa niitä kai kutsutaan lämpölaseiksi. Vaikka kunnon ikkunat ovat lämpöeristyksenkin kannalta varsin positiivinen asia, edes täällä kosteannihkeässä Mustan Metsän laaksossa tuplalasituksen ei ole tarkoitus niikään pitää lämmintä sisällä... vaan melu ulkona.

Siksipä käynkin katsomassa asuntoa ruuhka-aikaan. Ensivilkaisun jälkeen kävelen suoraan seinän viereen.
Tutkin ikkunaa lähempää.
Avaan. Suljen.
Katselen kadulla soljuvaa autojen kiiltomatovanaa, kiireisiä juutalaisia ja Euroopan neuvoston rakennuksia.
Ihan hiljaa. Kuuntelen.


Jos ihmeempää meteliä ei kuulu, voidaan siirtyä listan seuraaviin asioihin. "Paljonkos tää maksoikaan? Ai teillä on kaasuhella kiva joo. Onko täällä pyörävarastoa? Mikä tässä on muuten lähin tram-pysäkki?...."
ke 12/12/2007, klo 14:36 - Valoa vuoden päässä
ptitefille
Olen pieni fuksi vain,
en tiedä mitään mistään.
Olen pieni fuksi vain,
on ikäväkin iskää.

Osaan puhua mä ranskaakin vähäsen
ja sanoa "oui oui kyllä osaan sen".

Olen pieni fuksi vain,
tosi rapee ranskis.
Oui, oui, ouiiii.

(pienen ankanpoikasen säveleen)

Tuota laulettiin fuksiaisissa. Taitavat laulaa Astérixin fuksit vieläkin, en tiedä. En ole ollut katsomassa kyseistä riehaa useampaan vuoteen.

Olen viidennen vuoden opiskelija.
En vielä n:nnen, mutta viideskin vuosi kuulostaa karmivalta kun tietää, että mahdollinen iso G (tai mémoire de Master) on vielä monen vuoden päässä. Niistä Jyväskylän kavereista, joiden kanssa aloitin pienenä romanistina taannoin, moni on valmistumassa tämän (luku)vuoden aikana. Tai ainakin ensi vuonna.

Mikä kuitenkin on tässä viidennessä opiskeluvuodessa vallan positiivista, on se, että viimein minä tunnen olevani oikealla alalla. Olen ihan aikuisten oikeasti innoissani. Tiedän mihin pyrin, tiedän että alalta voi saada töitä, tiedän että jaksan tätä useamman vuoden. Olen oppinut kahden kuukauden aikana enemmän kuin edellisten kahden vuoden aikana yhteensä.

Minusta tulee viimeinkin jotain.

Ranskassa opiskelemisessa on vain yksi huono puoli. Minun punainen Astérix-haalarini keikkuu kaapissa käyttämättömänä. Eivät nämä osaa edes vappua juhlia.

(Sori neiti kuvattu, mutta olit ainoa jonka löysin sopivasti mainitsemassani haalarissa. Ei ne sua lasien takaa tunnista...)
ti 11/12/2007, klo 20:30 - Ouvert à double tour
ptitefille
5 tekstiviestiä saapunut. Juuri siinä vaiheessa kun minä olin kiinni kahden konsultin välissä, eikä todellakaan ollut aikaa tai aikomusta katsella puhelinta.

"Viittisitkö tulla pistäytymään kotona? Mut on lukittu teille sisään."

"Olis kiva jos tulisit tänne, tätä ovea ei saa tosiaankaan sisältäkään auki ilman avaimia."

"Tää on kyllä hulluinta mitä mulle on tapahtunut aikoihin. Että olis oikein mukava jos pääsisit avaamaan..."

"Jahas, se on sitten varma että lähden vasta 14:37 junaan..."

"OK, kaikki hyvin, toinen Claire tuli kotiin ruokatunnille."


Näin tässä maassa.


"Ei se mitään, älä huolehdi. Et sinä voinut tietää. Mutta mitäs jos teettäisit minulle tuplat avaimistasi, niin vältettäisiin moisen toistuminen..?"
ma 10/12/2007, klo 14:37 - Metallia monessa muodossa
southpark
Jahas. Muutto-operaatioviikonlopun voisi tiivistää muutamaan avainsanaan: metallimusiikkia, upouusi mersu, tainnuttava väsymys.

Edetäänpä siis kronologisessa järjestyksessä:

Minä en ole erityisen metallimusiikki-ihminen. En ole erityisen musiikki-ihminen tout court, minun aamuni alkavat France Infolla. Kävi kuitenkin niin, että kun Suomessa istuskeltiin voileivän kanssa arvostelemassa Linnaan päässeiden pukuja, minä seisoin loppuunmyydyssä metallikonsertissa. Ja arvostin vallan paljon.

Eräs kaverityttö oli hankkinut useamman lipun Apocalyptican konserttiin täällä Strasbourgissa, ja kun yksi mukaanlähtevistä estyi, minulle tarjottiin paikkaa, jonka uteliaisuudesta huolin. (Ja siksikin, että konserttisali sijaitsi kivenheiton päässä kotoa.) Olin oikein positiivisesti yllättynyt: kolme selloa ja rumpusetti loivat tunnelman jota ei-metallistikin osasi arvostaa. Erotuin yleisöstä kuin riikinkukko golfkentältä. Jostain mystisestä syystä olin ainoa takkutukka...

Avainsanojen kohta nro kaksi toteutui perjantai-iltana, kun hain vuokraamani pakettiauton. Minulle lykättiin käteen avaimet ja eteen uudenkiiltävä Mercedes Vito ; 250 kilometriä mittarissa, ilmastointi ja kiinteä GPS. ”Osaathan sinä käyttää tuota..?” En. Sori, ei ole tullut vielä eteen tilannetta jossa olisi ollut tarvetta geepeeässälle... Mutta, oli mukava kuljettaa, kääntyi ja peruuttikin varsin nätisti. Tänä aamuna autovuokraamosta soitettiin, että ”Niin, olette unohtaneet jonkun avainnipun autoon, voitte tulla hakemaan ne täältä”
”Joo, kiitos... eiku, minkä avainnipun? Ei minulta tietaakseni puutu mitään avaimia.”
”Tällaiset pienet avaimet.”
Pitää käydä tässä joku päivä katsomassa mitä ne minulle tarjoavat. Jos avaimissa lukee esim. Ferrari, huolin ne ilman muuta...

Tainnuttava väsymys iski viimeistään siinä vaiheessa kun L:n kanssa lauantai-iltana taisteltiin parvisänkyä osista kasaan. Kiljoona metallista osaa ilman kokoamisohjeita. (Mitä parvisänkyä..?)
Niin, varastin L:n parvisängyn, jotta saan vähän enemmän tilaa huoneeseeni. Vein kyllä omani tilalle, mutta se on yhä autotallissa Lutzelbourgissa: 160 x 200 kokoinen sänky ei mahtunut rappusia ylös. Siirto-operaatio tehtäneen joskus tulevaisuudessa parvekkeen kautta.

Sitä innolla odotellessa.
ke 05/12/2007, klo 18:26 - Muuttamista
ptitefille
Blogi jää muutaman päivän muuttotauolle. Palaan takaisin kuvioihin kunhan olen selvinnyt muutosta täysjärkiseksi.

En toivota kellekään hyvää itsenäisyyspäivää, mutta sen sijaan toivotan Äitille oikein hyvää syntymäpäivää!
Ja ihan julkisesti, hah. Haleja.
ma 03/12/2007, klo 22:53 - Reklaameja
ptitefille
Katselen nykyään varsin vähän televisiota, ja silloinkin ohjelmia, joita nuori fiksu ihminen ei saisi tunnustaa katsovansa: jotain sellaista jonka aikana ei ole tarpeen ajatella. Ajattelun voi lopettaa viimeistään mainoskatkon aikana. Täällä mainoskatkot kestävät pienen ikuisuuden, mutta toisaalta esim. tv-sarjan jakson keskellä ei ole mainoskatkoa ollenkaan...

Viime aikoina olen miettinyt, kummassa maassa, Suomessa vai Ranskassa on typerämmät tv-mainokset. En ole päässyt asiasta itseni kanssa yksimielisyyteen, mutta esittelenpähän teille pari helmeä. Tai "helmeä".

Ensin herra Jean Claude van Damme. Useimmat tuntevat miehen b-luokan actionelokuvien sankarina. Voisi todeta, että ura on takuuvarmasti ohi silloin, kun päätyy Ranskaan mainostamaan kännykkäliittymiä:




Toinen, hieman hupaisampi video on erään kahveenvalmistajan virallisesti huomenna julkaistavasta mainoskampanjasta.
Paikallisten koomikkojen kärkikaartiin kuuluva Jamel Debbouze ja hänen joukkionsa innostuvat kummasti kofeiinituotteista. Esimerkissäni Jamel kokeilee uusinta uutta, Tektonik -tanssia, jota tässä maassa kuulemma ihan oikeasti klubeilla näkyy... Eri asia vain miten hyvin se onnistuu yksikätiseltä.



Sitten voidaankin kysyä minkä takia minä oikein linkitän Nestlén mainoksia... Kaikkialle nekin kerkeävät :-/
ma 03/12/2007, klo 20:15 - Tautista maalia
ptitefille
Minussa on Tauti.
Ei mikään Tappava Tauti, vaikka ehdinkin jo ajatella napanneeni labrasta Orientia Tsutsugamushin tai jonkun muun eksoottisen bakteerin. Kyseessä taitaa kuitenkin olla vain aivan proosallinen Lentsu. Proosallinen tai ei, saisi parantua pikaiseen. Ei kiinnostaisi saada viime kevään kaltaista kuukauden kestävää keuhkorysää.

Lentsusta huolimatta kävin maalailemassa tulevaa huonettani. Seinät olivat enemmän kuin karmeassa kunnossa. Toisaalta, kun käyttää halvinta valkoista maalia mitä kaupasta löytää, yksi kerros ei paljoa peitä.
Seisoskelin uurastuksen jälkeen ihailemassa kätteni töitä ja totesin tuloksen olevan vielä karmeampi kuin alkuperäinen. Noh, huomenna toinen kerros päälle, eiköhän se siitä.

Muuten en ole vielä edes hankkinut tikkuja jotka voisin laittaa ristiin muuton eteen.

Maanantai-ilta menee paljon mukavammin Jouluradiota kuunnellessa.


Utelias lähipiirini voi lukea tämän,muita ei kiinnostaCollapse )
pe 30/11/2007, klo 13:18 - Kuumaa viiniä ja lupausten rikkomista
ptitefille
Strasbourg päätti olla kylmä. Juuri sinä päivänä kun minun piti käyttää iltapäiväni ajelemalla pyörällä ympäri esikaupunkeja. 5 litraa halvinta mahdollista maalia. Kaksi nojatuolia Emmaukselta. Ja tietenkin pakettiauton varaaminen.

Autonvuokrausfirmat eivät pidä minusta, olen Nuori Kuljettaja. Maaginen 25 ikävuoden raja täyttyy vasta kuukauden kuluttua. Nuori Kuljettaja joutuu useimmissa firmoissa maksamaan parikymppiä vakuutuslisää. Heillähän sitä rahaa ylimääräiseen on.
Loppujen lopulta löysin oranssin tiskin takana olevan nuoren miehen joka ei kysellyt ikääni. (Jos olisin etsinyt henkilöautoa, olisin tehnyt reissun Saksan puolelle. Siellä en ole nuori ja hintaero on tuntuva) En ymmärrä miksi muuttamisesta pitää tehdä kallista, se on jo rahankuluttakin hermojaraastavaa puuhaa:
Pakkaa tavarat. Unohda jotain. Pakkaa uudestaan.
Kuljeta laatikoita. Yritä olla rikkomatta mitään.
Pura laatikot. Totea että jotain on kuitenkin rikkoutunut.
Järjestele tavarat paikoilleen joita niillä ei ole.
Totea että jotain on kuitenkin unohtunut.


Ja aloita kaikki uudestaan seuraavan vuoden sisällä. Saattaisin jopa joskus tykätä muuttamisesta, jollen olisi muuttanut lukiosta (ja kotoa) lähdettyäni vähintään kerran vuodessa. Eikun valehtelen: Jyväskylän aikoihin asuin samassa kämpässä 14 kuukautta.

- - -

Illalla hortoilin joulumarkkinoilla ottamassa tärähtäneitä valokuvia temppuilevalla kamerallani. Glühweinin jälkeen rikoimme lupauksemme tuoreeltaan. Kolmen Panijan Kapakka oli entisensä, mutta jouluolut pettymys. Ensi kerralla varmaankin Lanterne. Lyhdyssä jouluolut kuulemma tarjoillaan kanelitangon kera...
ke 28/11/2007, klo 13:15 - Biisonheinää ja jouluolutta
southpark
Selasin postauksiani taaksepäin ja totesin, että vaikutan vallan opiskelijaelämättömältä.
Ok, en minä vieläkään tunne kaupungin tanssibaareja tai käy Erasmus-riennoissa, mutta en minä ihan pelkkää kotielämääkään vietä. Kai.

Pakko puolustautua. Eräänä taannoisena iltana istuin Sannan ja Ollin viileässä keittössä. Useamman olutpullon ja viinilasillisten jälkeen Sanna sai pelottavan idean neuvotella meidät pelaamaan katkoa barbikorteilla. Kierroksen voittajalle schnapsi biisonheinällä maustettua vodkaa. Biisonheinä, herbe de bison, Hierochloe Odorata, en tiedä suomalaista nimeä. Oletteko tyytyväisiä?

Samaisena iltana teimme vakaan päätöksen seuraavalla tuulettautumiskerralla käydä jossain tuntemattomassa baarissa. Se olisikin mekoisen radikaalia, sillä meidät löytää useimmiten Kolmen Panijan Kapakasta. Tai noh, virallinen nimi nykyään taitaa olla Au Brasseur, mutta paikalliset kutsunevat kapakkaa aikojen loppuun saakka nimellä Au 3 brasseurs. Olut on hyvää, 'appy 'ourin aikana kaksi yhden hinnalla ja syödäkseen saa. (Vinkki: mene ennen seitsemää tai yhdentoista jälkeen. Muuten et mahdu edes nojailemaan baaritiskiin.)

Päätös on kuitenkin vakaa ja pysyy... Ainakin jos unohdamme että jouluoluen aika on koittanut.

Voisin myös tehdä toisen lupauksen jonka lunastan ehkä jossain vaiheessa. Kirjoittaa pienen postauksen Euroopan suurimmista Joulumarkkinoista. Kunhan nyt edes ehdin sinne saakka. Kaksi kilometriä jotka minut keskustasta erottavat on oudon pitkä matka.
ma 26/11/2007, klo 17:53 - Pykäliä kiertämään pakotettu
ptitefille
Eilen kirjepinoa selatessani huomasin saaneeni kaksi vallan ihastuttavaa kirjettä Suomesta.
Ensimmäisen päällä luki lähettäjänä Vero, Skatt ja toisessa Osuuspankki. Reaktioni oli kaksi kertaa toistettu "iyh"-äännähdys irvistyksen kera, ja mietin, menisivätköhän ne pois jos en avaisi ollenkaan.

Eivät kadonneet mihinkään. Osuuspankki penää opintolainan lyhennystä (olin vuoden opintotueton, joten olettavat, että olen lopettanut opintoni) ja VeroSkatt lähetti kaksin kappalein "Oikaisuvaatimus verotuksen oikaisulautakunnalle" -lomakkeita. Unohdin ilmoittaa ajoissa vuoden 2006 ulkomaantuloni. Katsellaan kuka maksaa ja kenelle...

Mitä tästä opimme? Älä ilmoita Kelalle tekeväsi kehnosti maksettua kesäduunia ulkomailla. Paitsi että menetät oikeutesi Suomen sosiaaliturvaan kyseisinä kuukausina (onneksi en ollu sairas), ne myös kantelevat veroviranomaisille. Karhua ei voi paeta, vaikka olisi kuinka melkein rajalla.

Kyseinen sosiaaliturvapykälä on muuten mielenkiintoinen: Olen opiskelija, riipun siis halutessani Suomen sosiaaliturvasta. PAITSI niinä kahtena kuukautena, jotka mahdollisesti olen kesätöissä. Silloin minun pitäisi vakuuttaa itseni täällä. CPAM:n (paikallinen Kela) papereihin tarvitaan liitteksi mieluiten ensimmäinen tilinauha, ja sitten vakuuttaminen kestää vielä kuukauden. Eli jos haluan vakuuttaa itseni ajalle 1. heinäkuuta - 31. elokuuta, voin marssia CPAM:aan elokuun alussa, jolloin vakuutukseni tulisi voimaan elokuun lopussa... jolloin myös työsuhteeni päättyy.
Kyseinen sairausvakuutus jäisi voimaan jos olisin työton, mutta opiskelijalle se ei kelpaa. Opiskelijan sairausvakuutus on erikseen, ja siihen ei auta vaikka olisi kesän maksanut tavallisen kansalaisen sairausvakuutusmaksuja.

Hmm, mikähän tässä olisi se fiksuin tapa toimia..? Voin joko
a) Olla ilmoittamatta millekään taholle Suomeen täällä työskentelyäni ja jäädä Suomen sosiaaliturvalle.
b) Olla ilmoittamatta millekään taholle Suomeen täällä työskentelyäni, ottaa täältä opiskelijan sairausvakuutus joka maksaa parisataa euroa vuodessa ja todeta Kelalle etten tarvitse enää Suomen sosiaaliturvaa.
c) Ilmoittaa Suomeen työskentelyni, jolloin maksan palkastani Suomeen 2% sairausvakuutusmaksuja, joista minulle ei ole mitään hyötyä, koska en saa työskentelyajakseni sairausvakuutusta. (Ja olla siis vakuuttamaton kesäduunin ajan)

Vaikeaa on tämä ulkosuomalaisen elämä.
su 25/11/2007, klo 21:35 - SNCF, des idées d'avance
ptitefille
Lakko on virallisesti ohitse. Huonompi epäilisi olevan toisin, ainakin sunnuntai-iltaisin. Palailin tässä iltamissa Lutzelbourgista, pienessä kahden vaunun TER-junassa. Jo sisäänmahtuminen teki tiukkaa ja istumapaikasta sai nähdä vain junan heilumisen aiheuttamia haavekuvia.
Mielessä kävi kieltämättä, että "olikos tämä nyt se rata jolla kulkee se paljon kohuttu ja idän liike-elämän pelastajaksi mainittu TGV?" Olemmehan vain 2h 20min Pariisista. Tai tuskaisen ahtaat 36 minuuttia Lutzelbourgista. Ainiin, unohdin, eihän luotijuna Vosgesin metsiin kadonneessa pikkukylässä pysähdy, ei Lutzissa ole nykyään edes lipunmyyntiä.
Se lieneekin täyteen ahdetun train express régionalin, varsin pikaisen aluejunan hyvä puoli: kun ei voi ostaa lippua etukäteen, voi huoletta kulkea pummilla. Kukaan konnari ei ole niin itseensä kyllästynyt että tulisi moiseen ahtauteen lippuja kyselemään.

TGV tuntuu suuren osan aikaa vain yhdeltä suurelta huijakselta. Se on vienyt suurimman osan mahdollisuuksista matkustaa Pariisiin "tavallisella junalla" vähän hitaammin, mutta selkeästi halvemmalla. TGV:n tulo muutti myös Strasbourgin ja Nancyn välisen junayhteyden TER- eli aluejuniksi, mikä tarkoittaa, että viimeinen juna täältä päin lähtee klo 19:30. Aiheuttanee ihastusta esim. niissä ihmisissä jotka työnsä puolesta kulkevat näiden kahden kaupungin väliä. Aiemmin sentään pääsi kaupungista toiseen puoleenyöhön saakka.

Se, että Stras-Nancy -yhteys on virallisesti alueyhteys, ei tietenkään millään ilveellä vaikuta siihen, että viimeinen Nancysta illalla lähtevä juna on TGV. Maksetaan siis TGV:n lippuhinta ja voitetaan ajassa? Väärin. Maksetaan kalliimmasti kyllä, mutta matka-ajassa voitetaan viisi minuuttia, silloin kun juna sattuu aikataulussa olemaan. Nancyn ja Strasbourgin välistä rataosuutta ei nimittäin ole restauroitu luotijunan vauhtiin sopivaksi, ja TVG kulkeekin ihan tavallisen junan vauhtia.

Mitä tästä opimme? Sen, miksi niin monet vielä luotijuna-aikakaudellakin suosivat yksityisautoilua.
ti 20/11/2007, klo 18:24 - Paloja
ptitefille
Joskus sitä vain luulisi olevansa satumaassa.
Palasin Nancysta Strasbourgiin vasta eilisaamuna, sillä kirotun junat-ja-kaikki-muut -lakon takia sunnuntai-iltana ei ollut yhtään junaa liikenteessä. Hieman ennen Strasia yllätti auringonnousu. Oranssinpunaisena loistava taivaanranta heijasti värinsä huurteisten vihreänharmaiden peltojen ylle. Yhtäkkiä en enää ollutkaan ollenkaan väsynyt.

Sunnuntai-iltana minulle sen sijaan iski joku tuntikausia kestänyt logiikkavamma. Oletin, että ehdin 6:10 lähtevään junaan, jos herään kello kuusi. Totuus iskeytyi aivoihin vasta aamulla kun L. toteaa, että:
-Kello on muuten puoli kuusi.
-Entäs sitten? ... meeeerde


Minua ahdistaa joskus suunnattomasti se, etten vain pysty sanomaan kaikkea ranskaksi. Kyse ei nykyään ole niinkään siitä että kielitaito ei suoranaisesti riittäisi, vaan siitä etteivät kaikki asiat yksinkertaisesti käänny, ja paljon mainiota tilannehuumoria jää hyödyntämättä.
Eilen onnistuin jossain vaiheessa avaamaan luokkahuoneemme ovea taakseni katsoen, ja olin törmätä Gerardiin, luokkamme ainoaan tummaihoiseen. Gerard kysyi enkö edes säikähtänyt. Meinasin heittää siihen "kukapa pelkäisi mustaa miestä?" -toteamuksen, mutta viime tingassa tajusin ettei se ehkä olisi kääntynyt, joten totesin mielikuvituksellisesti "en".
Ja kirosin pitkään kielitaidottomuuttani.


Joulunodotus on virallisesti alkanut. Ostin joulukalenterin. Joulumarkkinat alkavat pian. Lunta ei ole.
ptitefille
Eikö olisikin hienoa olla niin tunnettu, että pelkkä etunimi kertoisi, että puhutaan juuri sinusta? Tämä on Cécilian tilanne.
Pariisin lähettyvillä vuonna 1957 syntynyt Cécilia G.-A. on moldovialaisen juutalaisen tytär ja espajalaisen suurlähettilään tyttärentytär. Vuonna 1984 Cécilia tapaa itseään jonkun verran vanhemman, mutta taatusti karismaattisen näyttelijän Jacques M.:n, ja heidät vihkii erään Pariisin esikaupungin kaupunginjohtaja, Nicolas S.
Liitossa Cécilia saa kaksi tytärtä, mutta ruoho on vihreämpää nuorempien seurassa, ja pian Cécilia löytääkin itsensä Kaupunginjohtaja Nicolas S.:n sängystä. Pari kasvattaa aiemman liiton tyttäret aikuisiksi enemmän tai vähemmän sovussa, mutta koska elämässä ei mikään mene niinkuin pitäisi, Nicolas S. päättää ryhtyä Ranskan presidentiksi. Kuusi kuukautta vaalien jälkeen pari eroaa. Ero ei tule yhdellekään ranskalaiselle puun takaa, ja siitä puhutaan takuulla vähemmän kuin Vanhasten erosta Suomessa.

Mutta miksi kirjoitan tänään Céciliasta? Lueskelin aamulla ratikassa Courrier Internationalin artikkelia, josta tämänkin postauksen otsikko on varastettu. Courrier International julkaisee viikoittain maailman sanomalehtien sisältöä ranskaksi käännettynä, ja Céciliaa koskeva kirjoitus on alunperin brittien The Daily Telegraphista.
Siinä todetaan, että Ranskalla on pitkä uskottomuuden historia: kukaan ei tuomitse Emma Bovaryn lemmenleikkejä ladossa nuoren Léonin kanssa, ja ranskalaiset ihmettelevät Bill Clintonin ja Monica Lewinskyn suhteesta tullutta kohua. Ainahan maan päämiehillä on ollut rakastajattaria. Miterrandilla on avioton tytär, ja on julkinen salaisuus, ettei monsieur Chirac:in ainoa petikumppani ole rakas Bernadette. Myöskin takavuosien presidentin Felix Faure:n kuolemaan kerrotaan läheisesti liittyvän yksi kappale rakastajattaria ja fellaatio... Julkinen uskottavuus ja yksityinen uskottomuus ovat kaksi aivan eri asiaa.

Cécilia ei vielä toisessakaan avioliitossaan riko syrjähyppyjen perinteitä: suhde rikkaaseen marokkolaiseen Richard Attias:een on enemmän kuin julkinen tieto. Mutta mikä sitten tekee ”Tapaus Céciliasta” erilaisen? Se, että koskaan aiemmin avioliiton ulkopuolisia seikkailuja ei ole tuotu kirkkaaseen päivänvaloon. Ranskalaiset hyväksyvät Kauniiden ja Rikkaiden pienet seikkailut, mutta aiemmin niistä ollan vain hiiskuttu kynttilänhämärässä... Cécilia, pitkä, kaunis ja elegantti kahden lapsen äiti on useampienkin ranskattarien esikuva. Häntä ei siis kritisoidakaan uskottomuudesta, vaan siitä, että hän on syrjähypystään julkisesti puhumalla nolannut presidentti-aviomiehensä. Voimmeko siis olettaa, että naiset(kin) vähitellen ottavat ohjenuorakseen tasavallan tunnuslauseen ”Vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus”, laittaen aksentin sanan "vapaus" kohdalle? (Kunhan se vapaus toteutuu suljettujen ovien takana.)


(Daily Telegraphin alkuperäinen kolumni)
This page was loaded marrask 20. 2018, 12:07 pm GMT.